Oi voi, arvasin ettei tännekään blogiin tule niin usein kirjoiteltua. On vain sattunut niin paljon kaikkea mahdollista, ettei ole oikein jaksanut. Eikä oikeastaan ole ensimmäisenä mielessä ollut että pitäisi blogiakin pitää. Mutta nyt on kaikki jotenkuten reilassa. Tai ei ole, mutten jaksa nyt välittää siitä. Olen nimittäin ajatellut, että nyt kun koulu alkaa vihdoin 11.päivä, niin jätän ihan kaiken entisen tänne ja aloitan täysin puhtaalta pöydältä. Kun vanhat kaverit eivät minua kaipaa, niin miksipä itsekään tuhlata ajatuksia heille?
  
Toisaalta olen edelleen niin maassa, etten jaksaisi millään aloittaa koulua. Taas pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, toisaalta se on tosi hyvä että tulee jotain rutiineja mutta ei minusta juuri nyt taida olla siihen. Enkä todellakaan jaksa esittää taas pirteää ja pitää kestohymyä naamalla. Mutta sen näkee sitten, voihan se todellakin tehdä minulle ihan hyvää. Että pääsee uusin ympyröihin ja irti tästä kaikesta. Eniten tässä pelottaa se, että menen sinne yksin. En tunne ketään koko paikasta eikä minulla ole siellä edes sitä vähää, mitä minulla on täällä. Kukaan ei kisko väksin pystyyn ja vedä perässä elämää eteenpäin. Täytyy itse ottaa itse niskasta. Epäilen kyllä ettei se onnistu. Miksi nyt, kun ei ole aikaisemminkaan siitä mitään tullut? En vaan enää halua yhtään enempää ongelmia. Olisi ihanaa, jos kaikki alkaisi rullaamaan hyvin. Niinkuin joskus aikasemmin.
    Maisemanvaihdos siis on kyllä tarpeen, mutta ehkä hiukan myöhemmin. Tämä aika on kulunut niin äkkiä, ettei oikein ole ehtinyt ajatella koko asiaa, tsempata itseään. Tänään tajusin, että ensiviikolla pitäisi olla jo muuttamassa herranjumala! Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään. Hyvä puoli on myös se, ettei välttämättä ole aikaa ajatella ja olla yksin itsensä kanssa niin paljon. Ei ehdi masentua tämän enempää, kun on pakko pysyä kiinni normaalissa elämässä ja yrittää käyttäytyä normaalisti. Nyt kun olen lomalla, en edes yritä. Se tuttu usva on taas vallannut minun pääni ja turruttanut minut. On kai se ihan helpottavaa mutta pidemmän päälle ei ollenkaan hyväksi. Täytyy puhkaista pää läpi ja alkaa hengittämään! Minähän lupasin. Ja sitä lupausta en aio rikkoa, joten täältä tullaan elämä :)