Nyt saa nyyhkyleffat riittää. Silmät turpoaa kohta kiinni ja tässä on itketty jo kohta vuoden edestä. Taidan alkaa nukkumaan ja lopetan itseni rääkkäämisen tältä illalta. Jotenkin noloa myöntää, että valutan kyyneleitä kerta toisensa jälkeen Titanicia katsoessani. Kulutan sen kohta loppuun. Tai ehkä niin on jo tehtykin, silti. On se oikeasti surullinen. Ehkä hyllytän sen taas muutamaksi kuukaudeksi ja vetistelen suruni ulos jonkin muun tahdissa. Kauniita unia.