Näin kai se sitten menee, että syksyllä tieni vie Loueen. Opiskelemaan elukka-alaa. Ei siinä mitään, eläimet on lähellä sydäntä ja varmasti mukava paikka. Silti on tässä alkanut mieleen hiipiä, että olen tehnyt alavalintani ihan väärästä laidasta. Keväällä yhteishaun aikaan olin vielä ihan varma, etten muuta halua tehdä. Että minusta todellakin tulee eläinlääkäri joskus tulevaisuudessa. Enää en ole siitä ollenkaan niin varma. Kyllähän se kiinnostaisi, mutta toisaalta haluaisin tehdä jotain ihan muuta.

Esimerkiksi mitä? No katsotaanpas, esimerkiksi ruveta toimittajaksi, valokuvaajaksi, media-assistentiksi, pintakäsittelijäksi, sisustussuunnittelijaksi, lähteä taideopistoon, musiikkialalle, opiskelemaan psykologiaa, kirjailijaksi, rallikuskiksi, lakialle, arkkitehdiksi, parturikampaajaksi, lavastajaksi, tai muuten vain elokuva-alalle, tutkijaksi... Että valitse noista nyt sitten se tulevaisuuden ammatti. Listaa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään, ja olen varma, ettei enää eläintenhoitaja keiku kärjessä. Enää ei vain voi mitään, kyllä sen yhden vuoden jaksaa ja hakee sitten keväällä jonnekin muualle, jos siltä vielä tuntuu, että alaa täytyy vaihtaa.

Se on tämä valinnanvaikeus, hyvähän se on, että tarjotin on laaja. Joskus silti tuntuu, että olisi helpompaa jos vaihtoehtoja olisi vain muutama. Joulun aikoihin stressasin jo ihan liikaa, että mitä teen. Ja vihdoin kun luulin sen selvinneen, alkaa uusi jahkaaminen ja mietintä. Ehkä hylkään ajatukset kaikista opinnoista ja pidän välivuoden. Ehkäpä minusta tulee tyhjäntoimittaja? Ehkä seuraan veljieni jalanjälkiä, enkä tee mitään. Ryyppään ja lojun ympäriinsä. Nuorin tuossa on lopettanut amiksen ja hakenut taideopistoon. Pääsi sisälle ja kuulemma löysi sen oikean alan. Taiteellinen se onkin, ja varmasti oikea koulu. Mutta mistä minä löytäisin sen oikean alan? Ei ole aikaa kokeilla kaikkia vaihtoehtoja. Eikä ole mukavaa vehdata koulusta toiseen, vaikka vielä inhottavampaa on opiskella alaa, josta ei pidä.

Lukio olisi myös varteenotettava vaihtoehto. Mutta haluaisin tehdä kaksoistutkintona sen. Se voisi kyllä käydä aika rankaksi. Tai sitten käyn ensin ammattikoulun ja sen jälkeen lähden iltalukioon. Ja vaihto-oppilaaksi lähteminen kiinnostaisi myös kovasti ja siitä pitkään haaveilleena aion vielä joskus toteuttaa sen.

Jotenkin tuntuu, että on kauhea kiire saada kaikki nyt ja heti paikalla pam. Täytyy menestyä ja pärjätä ja päästä omilleen asumaan ja aloittaa uusi elämä ja mitä vielä. Maa polttelee jalkapohjia niin on pakko vehdata levottomasti paikasta toiseen ja pompittava ylös alas. Voisi tässä rauhoittua jo. Luulen vain, että se onnistuu vasta kun kaikki on selkeästi plakkarissa ja tiedän tarkalleen, mitä haluan elämältä. Ongelmana tässä vain on edelleen se, etten todellakaan tiedä. Enkä uskalla lähteä summassakaan arpomaan mitään. Olen saanut kohtalolta sen verran huonot kortit, ettei siitä mitään tulisi. Korkeintaan katastrofi.

Ei voi mitään, toivottavasti ajatus siitä, mitä haluan tehdä pikkuhiljaa muotoutuu pääkopassani. Kai se siellä jossain kolossa on, muttei ole vielä esiin pongahtanut.