Tämä on taas sitä aikaa, kun toivoisin voivani vajota syvään horrokseen. Kääriytyä peittoihin ja kaivaa itselleni pieni ja mukava kolo, jossa koisia vuoden päivät tai vaikka pidempäänkin. Olisi ihana vain nukkua ja uneksia, päästää irti kaikista ajatuksista ja tyhjentää pää täysin. Enää en saa iltaisin untakaan, kun aivot mylläävät ylikuormittuneena ja saavat minut hermoromahduksen partaalle. En todellakaan tiedä, mistä tämä yhtäkkinen mielialan muutos mahtaa johtua. Vuoden päivät olin masentunut, milloin vähän vähemmän, milloin vaikeastikin. Sain sen kuitenkin taisteltua pois ja kevät meni yllättävän hyvin, oli suorastaan kevyt olo. Miltei niin kevyt, että olisin voinut lähteä lentoon.

Nyt kuitenkin tuo turra ja puuduttava olotila on palannut. Se on pelottavaa, kun ei pysy enää missään kiinni eikä tajua enää edes ajan kulkua. Ihan kuin vain laahustaisi sankassa sumussa. Ei jaksa välittää mistään, mikään ei kiinnostaa. Lukittaudun omaan huoneeseeni kuulokkeet korvilla ja luen kirjoja. Tai sitten minä nukun. Tai riitelen jos suinkin vain jaksan ja ravaan ympäriinsä kuin häkkiin suljettu eläin. Ei ole enää mitään kiintopisteitä, eikä mitään mistä jaksaisi kiinnostua. Tulen kohta hulluksi, sillä ihan tosi minä haluaisin elää sellaista elämää niinkuin ennenkin. En laahustaa eteenpäin kuin suossa polviani myöten ja kantaa sadan kilon taakkaa kaikesta. Tämä taitaa olla jotenkin kausiluontoista ja johtua myös suuresta stressistä ja huolesta. Minä huolehdin toisista ihmisistä ja asioista liikaa. Panttaan ajatukset pääni sisälle ja sitten se yksinkertaisesti tulee liian täyteen. Sen takia kirjoitankin päiväkirjaa. En nyt tarkoita tätä blogia, vaan ihan oikeaa kirjaa jonka sivuille puran ajatukseni. Se helpottaa kummasti, saan ne sinne talteen, pois päästäni hetkeksi. Ja voin vatkata niitä sitten taas myöhemmin uusina unettomina öinä.

Pitää kai ottaa taas itseäni niskasta kiinni. Hankkia vaikka jokin uusi harrastus, tehdä päätökset niihin asioihin, joita olen pohtinut jo liiankin pitkään. Hoitaa stressaavat ja keskeneräisen asiat alta pois ja niin edelleen. Kyllä tämä tästä, olen minä ennenkin itseni kuiville kammennut. Ei lomalla saa masentua, sehän on suorastaan rikos.