Juuri kun ehdin nauttia aurinkoisesta ilmasta ilman, että meinasin sulaa lätäköksi, alkoi sataa vettä kuin saavista kaatamalla. Ja nyt olen kuin uitettu koira. Masentava ilma. Huomenna minun pitäisi lähteä mökille, ei auttanut minun sanomiseni. Sinne nyt vaan  mennään ja piste. Kauhea despootti. No, onnekseni tästä sisaruskatraasta lähtevät nämä kaksi muutakin, joten en ihan tylsisty. Veljistä on yllättävän paljon seuraa ja iloa. Olen monesti ihan ihmetellyt, että miten me tulemme niin hyvin toimeen keskenämme kun katsoo kavereiden riitelyä sisarustensa kanssa.
   Tässä on kovasi pähkäilty, että miten tuo minun eläintarhani saadaan mukaan. Vuohi jätetään luonnollisesti kotiin, mutta koira ja kaksi kissaa on pakko ottaa mukaan. Yksi auto, järjettömät vuoret matkatavaroita, viisi henkilöä plus kaksi kiljuvaa matkustamispelkoista kissaa ja yksi ADHD koiranpentu. Ollaan sitä sitten helisemässä niiden kanssa. Sekä matkalla että mökillä ollessa. Olen pakannut mukaani tylsien päivien varalle matkalaukullisen kirjoja. Mikäli nyt ehdin yhtään lukemaan. En millään malttaisi pitää näppejäni erossa, vaan tekisi mieli lukaista ne opukset tässä ja heti. Sen siitä saa, mitäs luen niin paljon. Kohta varmaan lopetan syömisenkin, ahmin vain kirjoja pitääkseni itseni hengissä. Adios.