Loppusointu

Taisinpa lentää

2008-09-12T19:32:00+03:00

Oho oho, täällä sitä nyt taas kökitään.
Sain koulusta potkut, että tervetuloa takaisin marraskuussa. Vituttaa vaan kun kaikki paska tungettiin minun niskaan vaikka mitään ei periaatteessa edes tapahtunut. Tai no ehkä tapahtui mutta kenelläkään ei ole mitään todisteita ja silti syytetään niinkuin asiasta olisi parempaakin tietoa.

Rehtorikin kävi oikein irc-galleriassa kyyläämässä minun ja kavereideni kommentteja. Jo on kurnu alas vajonnut, jokseenkin noloa myöntää että tuollaista on tehnyt. Yksityiselämä ei kuulu koululle paskan vertaa eikä se, mitä teen vapaa-ajallani kouluajan ulkopuolella perkele.

Olihan meillä hauskaa niin kauan ku sitä kesti.
Että onnellista elämää.

Juupa juu saatana

2008-08-27T17:29:00+03:00

Eilen oli kivaa, toissapäivänä oli kans kivaa. Sunnuntainaki oli kivaa.
Vittu tänään ei. Oli vaan kiva olo. Ja nyt seki meni luojan kiitos.
Ja nyt tuolla alhaalla ne ryyppää ilman minua. PERKELEEEE.
Ja mulla ei oo ees rahaa.
Eikä vittu täällä jaksa olla vaan huvittas lähteä kotiin.
Ai vittuuuu.

Vitun siat :((

2008-08-18T23:40:00+03:00

Reilukerho kokoontuu jälleen.
Tytsyt koppas jätkät mukaansa tupakalle ja jätti meidät tänne.
Nyt me nyhjätään tyhjässä asunnossa ku toiset ollu poissa noin tunnin ja kekkulehtaa jossain mun poitsu kainalossa. Vittu ku vituttaaaaaaaa.
Että tällasia kavereita.

Tohinaaaaa

2008-08-07T16:03:00+03:00

Olen tässä koko aamun touhunnut vaikka ja mitä, mutten siltikään ole saanut mitään aikaiseksi. Raivostuttavaa, ei oikein tiedä että mitä seuraavaksi ja mistä aloittaisi kun on niin paljon asioita joita pitäisi hoitaa. Kauhea stressi. Sunnuntaina pitäisi olla jo kimpsut ja kampsut kasassa, täällä olen yrittänyt pakkailla jonkin verran mutta ei tästä mitään tule. Lisäksi pitäisi hoitaa koiralle ruoat ja palautella kaikki lainatut tavarat takaisin oikeille omistajilleen, maksaa laskuja ja tulostella kuitteja ja hoitaa pankkiasioita ja siivota ja remontoida tämä kämppä loppuun ja ehtiä vielä ostella uusia vaatteita ja sen sellaista. Eniten vaikeuksia tuottaa asioihin tarttuminen. Tiedän varsin hyvin, että ne on hoidettava tämän päivän ja huomisen aikana mutten siltikään saa itseeni mitään vauhtia. Arh. Ei inspaa.

Toivottavasti tuo hiukkaskiihdytin räjäyttää meidät taivaantuuliin!

Alusta uudestaan

2008-08-03T19:57:00+03:00

Oi voi, arvasin ettei tännekään blogiin tule niin usein kirjoiteltua. On vain sattunut niin paljon kaikkea mahdollista, ettei ole oikein jaksanut. Eikä oikeastaan ole ensimmäisenä mielessä ollut että pitäisi blogiakin pitää. Mutta nyt on kaikki jotenkuten reilassa. Tai ei ole, mutten jaksa nyt välittää siitä. Olen nimittäin ajatellut, että nyt kun koulu alkaa vihdoin 11.päivä, niin jätän ihan kaiken entisen tänne ja aloitan täysin puhtaalta pöydältä. Kun vanhat kaverit eivät minua kaipaa, niin miksipä itsekään tuhlata ajatuksia heille?

Toisaalta olen edelleen niin maassa, etten jaksaisi millään aloittaa koulua. Taas pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni, toisaalta se on tosi hyvä että tulee jotain rutiineja mutta ei minusta juuri nyt taida olla siihen. Enkä todellakaan jaksa esittää taas pirteää ja pitää kestohymyä naamalla. Mutta sen näkee sitten, voihan se todellakin tehdä minulle ihan hyvää. Että pääsee uusin ympyröihin ja irti tästä kaikesta. Eniten tässä pelottaa se, että menen sinne yksin. En tunne ketään koko paikasta eikä minulla ole siellä edes sitä vähää, mitä minulla on täällä. Kukaan ei kisko väksin pystyyn ja vedä perässä elämää eteenpäin. Täytyy itse ottaa itse niskasta. Epäilen kyllä ettei se onnistu. Miksi nyt, kun ei ole aikaisemminkaan siitä mitään tullut? En vaan enää halua yhtään enempää ongelmia. Olisi ihanaa, jos kaikki alkaisi rullaamaan hyvin. Niinkuin joskus aikasemmin.
Maisemanvaihdos siis on kyllä tarpeen, mutta ehkä hiukan myöhemmin. Tämä aika on kulunut niin äkkiä, ettei oikein ole ehtinyt ajatella koko asiaa, tsempata itseään. Tänään tajusin, että ensiviikolla pitäisi olla jo muuttamassa herranjumala! Saa nähdä mitä tulee vai tuleeko mitään. Hyvä puoli on myös se, ettei välttämättä ole aikaa ajatella ja olla yksin itsensä kanssa niin paljon. Ei ehdi masentua tämän enempää, kun on pakko pysyä kiinni normaalissa elämässä ja yrittää käyttäytyä normaalisti. Nyt kun olen lomalla, en edes yritä. Se tuttu usva on taas vallannut minun pääni ja turruttanut minut. On kai se ihan helpottavaa mutta pidemmän päälle ei ollenkaan hyväksi. Täytyy puhkaista pää läpi ja alkaa hengittämään! Minähän lupasin. Ja sitä lupausta en aio rikkoa, joten täältä tullaan elämä :)

Ajattelitko

2008-07-14T13:48:00+03:00

miltä tuntuisi olla koru jonkun kaulalla?
Hikipisara sen ohimolla
valua sulavasti pitkin poskea
suupieleen ja sekoittua karvaisiin kyyneliin.
Ei enkelit itke.

Unista öihin

2008-07-14T12:02:00+03:00

Miksi minun unissani vaeltaa aina vain eläviäkuolleita?
Vaikka isken miekan niiden lävitse, ne hohtavat kuin metalli ja laahustavat vain eteenpäin
vaikkei ole mitään päämäärää, minkä voisi saavuttaa.
Niillä on tyhjät silmät ja ne murskaavat esineitä ajatuksen voimalla.
Minä en koskaan niitä pelkää, astelen vain niiden sekaan ja ne tappavat minun ystäväni.
Ja minä vain etsin jotain, mikä on kauan sitten kadotettu.
Enkä tiedä mikä se on.
Enkä koskaan löydä sitä.

SISUSTUSAPUA? EHDOTUKSIA OTETAAN AULIISTI VASTAA, KIITOS :)

2008-07-13T15:19:00+03:00

Nöyrimmät anteeksipyyntöni capsiraukan raiskaamisesta. Ajattelisin sen kuitenkin olevan nyt täysin tarpeellista. Oikeasti en tee tätä usein. No, asiaan.

Olen siis maalamassa seiniäni. Haluaisin joko yhdestä seinästä vihreän tai sitten jonkin muun värisen (mikä nyt muuhun sisustukseen sopii) ja muut toisella värillä tai sitten osa seinää tai kaikki seinät. Ei mitään hajua. Voisi olla kyllä kaksikin seinää maalattu jollain eriväreillä, mitkä toisiinsa sopivat. Tai sitten jokin kiva kuvio, ehkäpä jokin yksivärinen ja selkeä retrotyylinen tai muuta vastaavaa. Ei mitään monimutkaista, se ei huoneeseeni sovi.
Huoneeni sisustuksessa käytän mustaa, limenvihreää (ja muutenkin vihreän erisävyjä) ja punaista. Yö- ja kirjoituspöytäni ovat vaaleaa puuta, nahkanojatuoli on musta ja lattialla on IKEAn punainen pyöreä matto. Ikkunan alla oleva matalahko kirjahylly on valkoinen ja seinällä on musta hylly. Ei hyllykkö vaan vain yksi hylly. Päiväpeitton on vihreä valkoinen, sisustustyynyjä löytyy valkoista, vihreää ja mustavalkoista. Seinillä on mustavalkoisia julisteita ja tauluja, niissä on mm. Lontoo, Pariisi ja NewYork.

Tuskin tätä kukaan lukee, mutta ajattelin yrittää. Itse en nimittäin osaa millään päättää keksiä tai muutakaan.
Kaikki ehdotukset otetaan vastaan koskien sisustusta. Ideoita seiniin, kuvia, muita sisustusvinkkejä mitä voisin huoneeseeni kokeilla, ihan mitä vaan.

Kiitos ja kumarrus jos joku suinkin vaivautuu auttamaan :)

Hyvin menee mutta menköön

2008-07-13T02:24:00+03:00

Ei vittujen kevät olen seonnut. Istun koneella, luukutan Kaija Koota (Älkää kysykö O_o) ja nauran vedet silmissä kun lueskelen täällä IRCQuotesseja. Oliskohan aika hakeutua hoitoon..
Kehtaanko edes myöntää, että tipahdin jo kerran penkiltä tämän illan aikana. Mikä hitto minuun on iskenyt, sairastaaaaa. No, onpahan edistystä se, etten ainakaan itke silmiä päästäni niinkuin yleensä, että koko kämppä tulvii. Jossain vaiheessa sitä tosiaan saa siitäkin tarpeekseen ja yksinkertaisesti sekoaa. Nyt olen vakuuttunut siitäkin. Että tervetuloa kerhoon again.

Haa, tulipa tällainen vastaan. Vastaa vähän omia törttöilyjäni.

<@Joni_> vähän sekosin eilen kaupassa
<@Joni_> en vieläkään tajuu mitä mä oikein tein
<@ntz> no
<@Joni_> ku maksoin kortilla ja sit olin ihan ajatuksissani ku rupesin kirjottaa sitä nimmaria siihen
<@Joni_> just ku olin saanut nimen kirjotettua siihen, tajusin että ei vittu, ei tää kyllä mun nimi oo
<@Joni_> noh, ei se mitään, olin varmaan ensimmäinen Jack Bauer joka on asioinut valintatalossa

Itse olen allekirjoittanut kassakuittiin banaania, Jack Sparrowia, ala-asteaikaista ihastustani ja Edward Cullenia. Onneksi kukaan ei ole huomauttanut asiasta.

Ehkä hänet on luotu lentämään

2008-07-12T19:54:00+03:00

Miksen tunne olevani missään kotona? Miksen tunne kuuluvani minnekään? Minua turhauttaa tämä, maa polttelee jalkojen alla kuin seisoisin tulisilla hiilillä. Pikku-Suomi alkaa tuntua liian ahtaalta ja rahat ahdistaa. Ihan kuin olisin nurkkaan ajettu eläin. Tuo tunne hälvenee ohueksi sumuksi taustalle silloin, kun saan tuulta siipieni alle. Haaveilen vain vapaudesta, mitä en koskaan ole saanut. Asun sijaisperheessä, joten elämäni on melkoisen kahlittua ja tekemisiäni syynätään melkein suurennuslasin kanssa. Voi miten toivoisin voivani nostaa kytkintä ja painaa kaasupohjassa jonnekin kauas miettimättä yhtään mitään, mitä teen tai minne menen. Antaisin vain elämänvirran kuljettaa eteenpäin ja nauraa kohti aurinkoista taivasta tuulen tuivertaessa hiukseni sekaisin.
En minä ole niitä ihmisiä, jotka viihtyvät rauhallisessa perheidyllisessä ja haluavat juurtua loppuelämäkseen johonkin kiinni. En tahdo olla riippuvainen mistään, enkä minä olekaan. Tai olen minä. Riippuvainen ihmisistä ja haaveista. Niitä ilman en voisi olla, vaikka haluankin kasvattaa selkääni siivet, yhtä uljaat kuin kotkalla ja lentää muuttolintujen parvessa etelään.

Unelmoin aina saavani seilata pitkin meriä. Rakastan merta, yksi maailman ihanimpia asioita. Ihan sattuu, kun muistan ne jokakesäiset reissut jäämerelle, kun sain seisoa kymmenien metrien korkuisella kalliolla ja katsella merta silmänkantamattomiin. Ympärilläni vain vuoristoa ja merta, puhdas, koskematon luonto ja minä. Ei ketään muita. Olisin voinut lähteä purjehtimaan vaikka kaarnanpalasella ulapalle. Minä kaipaan sitä vapauden tunnetta, mikä aina silloin tällöin saa minut valtaansa. Mutta kyllä tästä vielä joskus polkaistaan elämä käyntiin. Ei ne minua kesytä.

Now, bring me that horizon.